Malta - Italia - Malta 2017
Keskiviikko 12.4 - reppu selkään ja juosten bussiin, kuten aina. Aamu töissä alkoi heti kuvauskeikalla auton suunnatessa toiseen kaupunkiin, jossa maahanmuuttajat ovat harrastaneet laitonta työskentelyä. Ihmismassa on aamuisin kertynyt liikenneympyrään odottamaan valuvia rekkoja, hypänneet kyytiin ja kerännyt taskurahat. Tänään paikalle oli ilmestynyt poliisit ja laittomat työt olivat ohi. Otimme yleiskuvia alueesta ja häippäsimme paikalta.
Aikaisemmassa blogissa kirjotin collegessa järjestettävistä opiskelijakilpailuista, mistä myös päivän toinen - hiukan pidempi 'keikka' löytyi. Paikalle oli saapumassa opposition ministeri, joka johti pressin kuhisemiseen paikalla. Simon Busuttil (em. ministeri) kiersi koulun tiloja tutustuen oppilaisiin ja antaen lopussa haastattelun pressille. Vaikka en politiikasta tai puolueiden ajatusmaailmoista juurikaan ymmärrä, niin ainakin mediataloni edustaman puolueen johtaja vaikuttaa hyvin lämminsydämiseltä toverilta.
Päivä laitettiin pulkkaan perinteisellä pressitilaisuudella jossa, keskusteltiin asiasta x. Päivä oli jälleen kerran erittäin tapahtuma rikas, ja työn parissa päivät vilahtavatkin silmien edestä hyvin nopeasti.
Torstai 13.4 - kulkueemme koostuu kolmesta miehenalusta, joiden kellot soivat vuoron perään voimakkaalla soundilla n. kello neljä yöllä. Reput pakattuna taksi alle ja yön hiljaisia teitä pitkin lentokentälle. Unihiekkaan sotkeutuneina söimme ylihinnoitellut kylmät "lämmitetyt" leivät, joista olisi voinut jopa masentua. Leivät nassuun ja lähtöportille - ilmaan tunti myöhässä. Onneksemme lento oli hyvin aikainen, joten aikaa Italian päässä torstaiksi oli aivan tarpeeksi, vaikkakin neljäksi päiväksi aivan liian vähän kaupunkiin, jonka metropoli -alueen on valloittanut reilu neljä miljoonaa ihmistä lukuisten kulttuurinähtävyyksien ympäröimänä.
Romy romy rome, juna keskustaan ja hotellin kartoituksen pariin. Monet ilmoitukset taskuvarkaista ilmaantuivat ympärille jo lentokentän yhteydessä sijaitsevalla juna-asemalla. Mielestäni ehkä jopa hieman ylitunkeilevasti tehden kaupungille vieraat ihmiset kulkemaan lompakot ja passit alushousuissa, turhaan. Neljän päivän kokemus kaupungissa oli erittäin turvallisen oloinen, eikä teinivarkaat parveilleet ihmismassojen seassa repimässä puhelimia ihmisten käsistä. Joka maassa varmasti sijaitsee taskuvarkaita, enkä usko tämän erottuvan muista maista sen enempää - toki voin olla hyvin väärässä, mutta meidän kokemukseen ei sisältynyt epäturvallisuuden tunnetta, varsinkaan ollessa pääsiäinen. Kaupungin metroasemat, kadut ja nähtävyydet oli varmasti turvassa raskain aseistettujen armeijan / poliisien katseiden alla.
Tallustimme Rooman keskustan juna-asemalta hotellille noin kahden kilometrin päähän itään rauhalliselle alueelle. Aikaa ollessa vain neljä päivää tuli lähtö hotellilta ulkomaailmaan hyvin nopeasti, nähtävää oli siis paljon. Vyölaukut ja sandaalit sukkien kera päälle ja kartat käteen. Metroasema sijaitsi hyvin lähellä hotellia, josta haimme 72 tunnin julkisenliikenteen liput, jotka takasivat sujuvan kulkemisen reissullemme. Colosseumin sijaitessa melkein vieressä, valitsimme sen ensimmäiseksi valokuvaksi. Ihmismassan määrä oli järkyttävä koko kaupungissa, joten unohdimme sisään menemisen toistaiseksi ja jatkoimme matkaamme jalkain suuntaan x. Kaupungin ollessa kulttuurin peitossa, ei suuntana juurikaan ollut väliä, joka paikassa oli jotain. Päivän saatossa tuli reilu 15 kilometriä kelloon askelia, josta oli hyvä jatkaa aikaisin pehmeän sängyn pohjalle. Eniten luksukselta koko reissussa tuntui varmasti se, että suihkusta vesi tuli nopeammin, kuin tippa kerralla jota Maltalla joudun kokemaan päivästä toiseen. Hotellissa läträsimme vettä vähintään seitsemän huoneen verran - tuntuihan se mukavalta saada pestyä shampoo nopeammin kuin vartissa päästä pois.
Aamupala alle ja ulos. Kolmas maa reissulle talteen, kohteena ehkä muita pienempänä. Vatikaanivaltio sijaitsee Rooman keskustassa, joten kulku sinne ei vaatinut edes erillisiä lentolippuja, vain turvatarkastuksen ja suuri aukio oli edessämme. Onneksemme saimme myös mahdollisuuden vierailla valtaisassa Pietarinkirkossa viimeisten ihmisten joukossa, ilmeisesti Paavin aloittaessa tapahtumansa kirkon eteläpäädyssä kulku sisään estettiin. Kaupungissa oli vielä paljon nähtävää, joten emme pystyttäneet telttaa Paavin rituaalien alkaessa, vaan poistuimme Pantheonin ja Trevi Fountainin suuntaan lähemmäksi keskustaa. Valehtelematta kaupunki on uskomaton. Toki ihmisiä myös sen mukaan - huh!
Olimme varanneet lauantaiksi paikalliseen jalkapallo-ottelun huumaan liput, jossa sijaitsi lisäksemme noin Hyvinkään asukkien verran ihmisiä - tunnelma stadionilla oli myös sen mukainen. 90 minuutin pallon potkimisen jälkeen lähdimme Trastevereen illallistamaan italialaiseen tapaan (starter, first-course, second-course, dessert). Löydettyämme sopivan ravintolan yön myöhäisillä tunneilla saimme hyvin tyypillisen vastaanoton ravintolaan, kolmen ohi kulkeneen tarjoilijan jälkeen neljäs, myös ehdottomasti eloisin saattoi meidät pöytään. Englantia ei juurikaan suostuttu puhumaan, joka ei toki haitannut - osasimmehan kaikkia sujuvaa italiaa. Palvelu ravintolassa oli erittäin surkea, mutta ruoka erittäin hyvää. Palvelun surkeus ulkomaalaisia kohtaan taitaakin olla hyvin yleistä maassa - eikä se edes ruoan makuun vaikuta, joten valittaminen siitä on täysin turhaa.
Sunnuntai, viimeinen haikea, ehkä jopa väsynyt päivä. Lennot takaisin saarivaltioon lähti vasta kymmeneltä illalla, joten aikaa Roomaan oli vielä hiukan. Ostimme liput miljardien turistien sekaan Colosseumiin ja Forum Romanumiin, jotka kieltämättä olivat upeita. Rakennelmien saadessaan alkunsa melkein kaksituhatta vuotta sitten on niiden näkeminen pystyssä uskomatonta. Väsyneinä reppujen murtamina otimme junan lentokentälle ja lensimme pilvien läpi takaisin Maltalle.
Kaiken kaikkiaan Rooma on erittäin upea kaupunki kaikkineen rakennelmineen, johon varmasti joutuu pidemmän reissun tarjoamaan myöhemmin, niin paljon nähtiin mutta paljon jäi myös näkemättä. Ihmiset maassa ovat hiukan epäkohteliaita, eikä hirveän vastaanottavaisia tunnelmia jäänyt tämän saaren jälkeen, jossa ihmiset ovat aivan toista luokkaa. Suosittelen Italiaa kaikille, jotka suostuvat syödä pitsansa ilman ananasta, joka itsellenikin tuotti tuskia.
Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle!
Aikaisemmassa blogissa kirjotin collegessa järjestettävistä opiskelijakilpailuista, mistä myös päivän toinen - hiukan pidempi 'keikka' löytyi. Paikalle oli saapumassa opposition ministeri, joka johti pressin kuhisemiseen paikalla. Simon Busuttil (em. ministeri) kiersi koulun tiloja tutustuen oppilaisiin ja antaen lopussa haastattelun pressille. Vaikka en politiikasta tai puolueiden ajatusmaailmoista juurikaan ymmärrä, niin ainakin mediataloni edustaman puolueen johtaja vaikuttaa hyvin lämminsydämiseltä toverilta.
Päivä laitettiin pulkkaan perinteisellä pressitilaisuudella jossa, keskusteltiin asiasta x. Päivä oli jälleen kerran erittäin tapahtuma rikas, ja työn parissa päivät vilahtavatkin silmien edestä hyvin nopeasti.
Torstai 13.4 - kulkueemme koostuu kolmesta miehenalusta, joiden kellot soivat vuoron perään voimakkaalla soundilla n. kello neljä yöllä. Reput pakattuna taksi alle ja yön hiljaisia teitä pitkin lentokentälle. Unihiekkaan sotkeutuneina söimme ylihinnoitellut kylmät "lämmitetyt" leivät, joista olisi voinut jopa masentua. Leivät nassuun ja lähtöportille - ilmaan tunti myöhässä. Onneksemme lento oli hyvin aikainen, joten aikaa Italian päässä torstaiksi oli aivan tarpeeksi, vaikkakin neljäksi päiväksi aivan liian vähän kaupunkiin, jonka metropoli -alueen on valloittanut reilu neljä miljoonaa ihmistä lukuisten kulttuurinähtävyyksien ympäröimänä.
Romy romy rome, juna keskustaan ja hotellin kartoituksen pariin. Monet ilmoitukset taskuvarkaista ilmaantuivat ympärille jo lentokentän yhteydessä sijaitsevalla juna-asemalla. Mielestäni ehkä jopa hieman ylitunkeilevasti tehden kaupungille vieraat ihmiset kulkemaan lompakot ja passit alushousuissa, turhaan. Neljän päivän kokemus kaupungissa oli erittäin turvallisen oloinen, eikä teinivarkaat parveilleet ihmismassojen seassa repimässä puhelimia ihmisten käsistä. Joka maassa varmasti sijaitsee taskuvarkaita, enkä usko tämän erottuvan muista maista sen enempää - toki voin olla hyvin väärässä, mutta meidän kokemukseen ei sisältynyt epäturvallisuuden tunnetta, varsinkaan ollessa pääsiäinen. Kaupungin metroasemat, kadut ja nähtävyydet oli varmasti turvassa raskain aseistettujen armeijan / poliisien katseiden alla.
Tallustimme Rooman keskustan juna-asemalta hotellille noin kahden kilometrin päähän itään rauhalliselle alueelle. Aikaa ollessa vain neljä päivää tuli lähtö hotellilta ulkomaailmaan hyvin nopeasti, nähtävää oli siis paljon. Vyölaukut ja sandaalit sukkien kera päälle ja kartat käteen. Metroasema sijaitsi hyvin lähellä hotellia, josta haimme 72 tunnin julkisenliikenteen liput, jotka takasivat sujuvan kulkemisen reissullemme. Colosseumin sijaitessa melkein vieressä, valitsimme sen ensimmäiseksi valokuvaksi. Ihmismassan määrä oli järkyttävä koko kaupungissa, joten unohdimme sisään menemisen toistaiseksi ja jatkoimme matkaamme jalkain suuntaan x. Kaupungin ollessa kulttuurin peitossa, ei suuntana juurikaan ollut väliä, joka paikassa oli jotain. Päivän saatossa tuli reilu 15 kilometriä kelloon askelia, josta oli hyvä jatkaa aikaisin pehmeän sängyn pohjalle. Eniten luksukselta koko reissussa tuntui varmasti se, että suihkusta vesi tuli nopeammin, kuin tippa kerralla jota Maltalla joudun kokemaan päivästä toiseen. Hotellissa läträsimme vettä vähintään seitsemän huoneen verran - tuntuihan se mukavalta saada pestyä shampoo nopeammin kuin vartissa päästä pois.
Aamupala alle ja ulos. Kolmas maa reissulle talteen, kohteena ehkä muita pienempänä. Vatikaanivaltio sijaitsee Rooman keskustassa, joten kulku sinne ei vaatinut edes erillisiä lentolippuja, vain turvatarkastuksen ja suuri aukio oli edessämme. Onneksemme saimme myös mahdollisuuden vierailla valtaisassa Pietarinkirkossa viimeisten ihmisten joukossa, ilmeisesti Paavin aloittaessa tapahtumansa kirkon eteläpäädyssä kulku sisään estettiin. Kaupungissa oli vielä paljon nähtävää, joten emme pystyttäneet telttaa Paavin rituaalien alkaessa, vaan poistuimme Pantheonin ja Trevi Fountainin suuntaan lähemmäksi keskustaa. Valehtelematta kaupunki on uskomaton. Toki ihmisiä myös sen mukaan - huh!
Olimme varanneet lauantaiksi paikalliseen jalkapallo-ottelun huumaan liput, jossa sijaitsi lisäksemme noin Hyvinkään asukkien verran ihmisiä - tunnelma stadionilla oli myös sen mukainen. 90 minuutin pallon potkimisen jälkeen lähdimme Trastevereen illallistamaan italialaiseen tapaan (starter, first-course, second-course, dessert). Löydettyämme sopivan ravintolan yön myöhäisillä tunneilla saimme hyvin tyypillisen vastaanoton ravintolaan, kolmen ohi kulkeneen tarjoilijan jälkeen neljäs, myös ehdottomasti eloisin saattoi meidät pöytään. Englantia ei juurikaan suostuttu puhumaan, joka ei toki haitannut - osasimmehan kaikkia sujuvaa italiaa. Palvelu ravintolassa oli erittäin surkea, mutta ruoka erittäin hyvää. Palvelun surkeus ulkomaalaisia kohtaan taitaakin olla hyvin yleistä maassa - eikä se edes ruoan makuun vaikuta, joten valittaminen siitä on täysin turhaa.
Sunnuntai, viimeinen haikea, ehkä jopa väsynyt päivä. Lennot takaisin saarivaltioon lähti vasta kymmeneltä illalla, joten aikaa Roomaan oli vielä hiukan. Ostimme liput miljardien turistien sekaan Colosseumiin ja Forum Romanumiin, jotka kieltämättä olivat upeita. Rakennelmien saadessaan alkunsa melkein kaksituhatta vuotta sitten on niiden näkeminen pystyssä uskomatonta. Väsyneinä reppujen murtamina otimme junan lentokentälle ja lensimme pilvien läpi takaisin Maltalle.
Kaiken kaikkiaan Rooma on erittäin upea kaupunki kaikkineen rakennelmineen, johon varmasti joutuu pidemmän reissun tarjoamaan myöhemmin, niin paljon nähtiin mutta paljon jäi myös näkemättä. Ihmiset maassa ovat hiukan epäkohteliaita, eikä hirveän vastaanottavaisia tunnelmia jäänyt tämän saaren jälkeen, jossa ihmiset ovat aivan toista luokkaa. Suosittelen Italiaa kaikille, jotka suostuvat syödä pitsansa ilman ananasta, joka itsellenikin tuotti tuskia.
Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle!
No comments:
Post a Comment